Viime viikolla ja viikonloppuna on käyty sienimetsällä oikein urakalla, hirvikärpäsiä uhmaten. Ekalla reissulla Eddy onnistui irtoamaan niin kauas ettei enää löytänytkään meitä. Ensin luulin että kateissa on Saga, jolla on tapana vaellella muita kaempana, mutta aikani huudeltuani tajusin että Sagahan pyörii tässä jaloissa ja pentu huutaa vastaan jostain näkymättömistä. Tytöt ryntäsivät etsimään Eddyä heti kiljunnan kuultuaan ja se löytyikin paikasta, joka oltiin hetkeä aiemmin putsattu suppilovahveroista. Oppi meni ykkösellä perille ja nyt Eddy kiljuu varmuuden vuoksi jo jos siitä alkaa vähänkään tuntua, että nyt hän jää jälkeen.