Olipa mukavaa käydä käännähtämässä perinteisessä joulumessarissa tapaamassa kavereita ja jännittämässä kehän laidalla. Itselläni on kaikkien koiraharrastusvuosieni aikana ollut messarissa tasan yksi koira kehässä. Eivät koskaan ole turkissa tms. sopivaan aikaan.   Minulle sopii kyllä ihan mainiosti kannustaa kavereita ja muutenkin vain hengailla ja tietenkin vähän shoppailla. Kehät on niin isoja ettei toista laitaa näy ilman kiikaria, ja koiria ja ihmisiä mielettömän paljon. Onnittelut kaikille hyvin menestyneille käppänöille!

Mutsi hei, olisko jo mun vuoro?

"Tule vaan Eddy, eiköhän tässä ollu kaikki."

Äläs nyt kyylää siinä, kyl mä tiedän mitä teen mutsi!
Mäkin nimittäin olin siellä misserissä, eiku messarissa. Siis kamalan aikasin taas nykästiin peitto alta ja joutu heräämään! Onneks noita missikisoja ei oo ihan joka viikonloppu, vaik hauskaa olikin. Mutsi on vähän hönö, en tajuu mitä varten se tekee töitä viis päivää viikossa kun me koirat meillä tehään korkeintaan kaks, siis jos sattuu missikisat viikonlopun molemmille päiville. Mut elämä on. No, enivei. Mä jouduin tietty suihkuun ja pöydälle aamulla, se nyt ei oo niin nastaa noissa näyttelytouhuissa, mut sitten kun päästiin halliin ni olin ihan tyytyväinen et mutsi oli vähän laittanu muakin eikä aina vaan itteään. Siellä oli nimittäin siis niin upeita daameja! Kaiken kokoisia, näköisiä ja värisiä, mulla meni pää ihan sekasin, wiiii! Mut sithän mä vasta olinkin et jee, kun mun luottonarunjatko Nea J tuli hakeen mut. Olin aika polleena siinä kun ei se tuntunu näkevän muita koiria kuin mut! Tai siis no, ihan luonnollistahan se on, ei siellä taaskaan mua hienompaa ollu. Nea vei mut sit sinne kehään, mutsi mikä se taas oli?

"Junior handleriin?"

Joo just. Noi ulkomaan kielet ei aina oikein taivu multa. 

"Ei ainakaan jos on suu täynnä luuta. "

Mmmhmmm... Saaks toisen?

"Höpö, sähän piilotit sen ekan, mä näin!"

Aina pitää yrittää...  No joo siis, me mentiin Nean kanssa sinne junnukehään ja pyörittiin siellä vaik kuinka paljon, eli pääsin esitteleen parhaat puoleni, oikeen JA vasemman suunnilleen kaikille siinä hallissa. Välillä Nean piti antaa mut jollekin muulle kuskille kun ne oli niin kovasti meikäläisen perään.

"Mä luulin että tuomari halusi nähdä niiden muidenkin esittävän sua, ja Nean esittävän niiden koiria?"

Sinä se oot mutsi joskus liikuttavan yksinkertanen. No, emmä kuitenkaan viittiny ihan parastani niille muille esittää, koska Nea on tosi jees ja sille olis voinu tulla paha mieli. Sit se tuomari tykkäskin meistä niin et päästiin jatkoon! Niitä muita oli ainakin kakskytmonta! Mä kävin sit vähän nokkaunilla välillä ja sit pääsin arvoiselleni areenalle mis oli valonheittimet ja kaikki, koko helahoito! Kyl meinas koiranpoikaa melkein ruveta ujostuttamaan kun siel oli paljon yleisöö, telkkarikamerat ja kaikki ja salamavalot räpsy. Sielläkin mun piti taas käydä poseeraamassa niitten muittenkin kanssa. Sit siellä korokkeella oli kaikkee nastaa mitä olisin halunnu päästä testailee, ja sit loppujen lopuks pääsinkin! 

"Mä olin tosi ylpeä teistä molemmista. "

No sietääkin olla, me ollaan Nekun kanssa tosi hyvä tiimi! Mut hei, miksei me menty illalla hallille aksaamaan?!

"No tota... äiti oli vähän väsyny."

Alat vissiin tulla vanhaks, meitsillä olis kyllä vielä virtaa riittäny! Hei, laitatsä vielä kuvia musta ja Neasta?

"Mun" pienet, Nea ja Eddy JH5!